Kissanpennun kehitys

KISSAN KIIMA ELI ESTRUS

Kissojen kiima alkaa niiden tultua sukukypsiksi. Naaraskissat ovat sukukypsiä 5–9 kuukauden ikäisinä ja kollikissat 8–10 kuukauden ikäisinä, mahdollisesti jopa jo aiemmin. Muun muassa kissan ruokinta, kasvu ja rotu vaikuttavat sukukypsyyden alkuun.

Kiimakierto on lähes ympärivuotista, mutta keväisin lisääntyvä valo voimistaa sukupuoliviettiä. Kiimakierto ajoittuu tavallisesti tammi-helmikuusta syys-lokakuuhun Suomessa. Keskitalvella kiimoja ei siis välttämättä tule. Kiima-aika toistuu jopa 2 viikon – 1,5 kuukauden välein. Sukukypsäksi tultuaan naaraskissa voi saada jopa kolme pentuetta vuodessa.

Kiimassa on neljä vaihetta: esikiima, varsinainen kiima, jälkikiima ja kiimojen välinen aika. Esikiima kestää muutaman päivän ja siinä ei ole erityisiä oireita. Varsinaisessa kiimassa naaraskissan käytös muuttuu. Kiiman oireita ovat mouruaminen kovaan ääneen, levottomuus, merkkailu ja hellyydenkipeys. Kissa voi menettää myös ruokahalunsa ja laihtua. Kiima-aika on siis hyvin stressaavaa sekä kissalle että perheenjäsenille. Varsinaisen kiiman pituus vaihtelee muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Mikäli naaras tulee tiineeksi, kiima loppuu parissa päivässä.

Tehokkain tapa estää kissan kiima on leikkaus, joka tehdään ennen kissan tuloa sukukypsäksi. Leikkaus rauhoittaa kissaa ja yleensä parantaa sen elämänlaatua huomattavasti. Lisäksi leikkauksella pystytään muun muassa pienentämään naaraskissan maitorauhaskasvaimen ja kohtutulehduksen riskiä. Joissain tapauksissa tehdään myös varhaisleikkauksia 6–16 viikon ikäisille pennuille. Naaraskissoille tehdään sterilisaatio, jossa poistetaan munasarjat ja mahdollisesti kohtukin. Uroskissoille tehdään kastraatio, jossa poistetaan kivekset.

Kissan kiimaa voi estää myös väliaikaisesti e-pillereillä, joita käytetään etenkin jalostuskissoilla. Ne aiheuttavat kuitenkin merkittäviä haittavaikutuksia, joten niiden käyttöä ei suositella ainakaan pitkäaikaisesti. Muita tapoja ovat hormonipiikit ja -kapselit, mutta suositeltavin on leikkaus.

Leikkauksen seurauksena kissan energiantarve vähenee noin 30 prosenttia, jolloin riski lihomiseen kasvaa, ellei ruokavalioon tehdä muutoksia ajoissa. Ylipaino altistaa kissaa muun muassa nivelrikolle, sokeritaudille ja virtsatiesairauksille.

Lähteet

https://evidensia.fi/hoitovinkit/miksi-kissa-mouruaa-elainlaakari-vastaa/

https://sey.fi/kissa/lisaantyminen/

https://www.xn--elinlkri-1zadab.fi/artikkelit/2008/04/06/kissan-lisntyminen/

KISSAN TIINEYS

Tullakseen tiineeksi kissan on oltava sukukypsässä iässä, sekä kiimassa parittelun aikana. Kissan tiinehtyminen ei aina ala heti ensimmäisen parittelun jälkeen, vaan kissa voi tarvita siihen 3 - 4 parittelukertaa, kunnes ovulaatio osuu oikeaan aikaan. Parittelun jälkeen siittiöillä voi mennä jopa kymmenen vuorokautta, ennen kuin ne saavat hedelmöitettyä munasolun. Hedelmöityksen jälkeen munasolut siirtyvät munanjohtimista kohtuun, johon voi mennä 12- 14 vuorokautta.

Noin kaksi viikkoa kissan hedelmöityksestä istukka alkaa muodostua ja samalla myös alkio kehittyy. Näihin aikoihin kissa kokee hormonaalisia muutoksia, mutta niiden ei pitäisi vaikuttaa kissan käytökseen.

Kolmannella viikolla alkion kehitys jatkuu, ja kissanpennun sisäelimet alkavat muodostua. Hormonitasot nousevat, nisät alkavat tummentua ja suurentua, joka on ensimmäinen näkyvä muutos kissan alkuraskaudessa.

Neljännellä viikolla hormonitasot ovat korkealla, ja kissa voi kärsiä aamupahoinvoinnista. Painonnousu jatkuu. Jos kissan paino laskee tai oksentelu on jatkuvaa, tulisi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Kissaa ei myöskään pidä nostella turhaan, sillä liiallinen nostaminen voi vahingoittaa kehittyviä kissanpentuja ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa keskenmenon. Neljännellä viikolla tiineys voidaan todentaa ultraäänitutkimuksella.

Neljännen viikon lopussa alkiot kehittyvät sikiöiksi. Sikiöiden kasvaessa kissan ruokahalu lisääntyy, jolloin kissa voi syödä jopa kaksinkertaisen määrän normaaliin proteiinin tarpeeseensa nähden.

Viidennellä viikolla sikiöt kasvavat nopeasti. Sisäelinten kehitys on melkein valmis, hormonaaliset rauhaset alkavat toimia ja hermosto on kehittynyt. Emon ruokahalu voi lisääntyä äkillisesti.

Kuudennella viikolla pennut kasvavat isommaksi, ja niiden ravinnolliset tarpeet kasvavat. Emon ruokahalu kasvaa suureksi, ja viimeistään tässä vaiheessa ruoka tulisi vaihtaa laadukkaaseen kissanpennuille sopivaan ruokaan, joka täyttää sekä pentujen että emon ravintoainetarpeet. Ruuan vaihto olisi hyvä tehdä jo silloin, kun kissan raskaus on todettu. Kuudennen viikon aikana kissan tiineys voidaan vahvistaa röntgenillä, ja pentujen lukumäärä saadaan selville. Röntgeniin mennessä on huomioitava, ettei sitä suositella ennen kuin raskaudesta on kulunut 55 päivää.

Seitsemännellä viikolla kissalla on selvästi nähtävä, pyöreä maha. Pennut alkavat painamaan emonsa sisäelimiä. Tämän vuoksi emon mahalaukussa on normaalia vähemmän tilaa, ja emon ruokahalu pienenee. Tässä vaiheessa ruoan ravintoaineiden huomiointi on erityisen tärkeää, kun kissa ei kykene syömään paljoa, mutta tarvitsee ravintoa itselleen ja kasvaville pennuilleen. Kissaa olisi hyvä ruokkia tässä vaiheessa usein vuorokaudessa, pienillä annoksilla.

Kahdeksannella viikolla sikiöt ovat kehittyneet kokonaan, ja niiden liikkumisen voi nähdä kissan mahasta. Tässä vaiheessa tiineyttä kissan maha "putoaa" alas, joka edesauttaa pentujen hoitoa ja ruokintaa synnytyksen jälkeen. Näihin aikoihin nisien ympärillä olevat karvat alkavat häviämään. Jos kissa on saanut pentueen aiemminkin, kahdeksannen viikon aikana voi esiintyä maidon tiputtelua. Muutoin tiputtelu alkaa tavanomaisesti vasta yhdeksännellä viikolla.

Kissan tiineys kestää keskimäärin 65 vuorokautta, joten synnytys alkaa normaalisti yhdeksännellä viikolla. Synnytyksen ajankohtaa voi ennustaa kissan käyttäytymisen perusteella. Ennen synnytystä kissa etsii sopivan paikan pesän rakentamiseen. Kissa on myös ahdistunut ja levoton juuri ennen synnytystä. Myös ruokahalu on hävinnyt kokonaan, sillä pennut vievät kaiken tilan vatsalaukulta.

Useimmiten kissat synnyttävät yhdeksännellä viikolla, mutta on myös tavanomaista että synnytys alkaa vasta viikolla kymmenen. Tämä voi johtua esimerkiksi pentujen lukumäärästä, tai kissan rodusta. Jos kissa ei ole aloittanut synnytystä kymmenennen viikon loppuun mennessä, on otettava yhteys eläinlääkäriin.

Lähteet

https://www.youtube.com/watch?v=N2APEud4-xE

Ylikorpi Päivi, Kissanhoidon käsikirja 2018

KISSANPENTU 0-14 viikkoa, eli syntymästä luovutusikäiseksi

Kissanpennut ovat syntyessään noin 100 gramman painoisia hyvin avuttomia rääpäleitä.
Ensimmäisen kahden viikon ajan suojaisa pesä on niille elintärkeä paikka, koska niiden silmät ja korvakäytävät ovat vielä kiinni, aivot vielä kehittymättömät ja ne aistivat lähinnä tuntemalla ja haistamalla. Tänä aikana pennut ovat kiinnostuneita vain emon maidosta, lämmöstä ja hoivasta. Liikkumiskyky on vielä hyvin vähäinen. Emo saa pennut pissaamaan ja ulostamaan nuolemalla niiden takapäätä.
Tyytyväinen ja hyvinvoiva pentu kehrää, nukkuu rauhallisesti ja syö. Vinkuvalla ja muutoin levottomasti käyttäytyvällä pennulla ei ole kaikki kunnossa. Emon maito ei välttämättä riitä pitämään pentuja kylläisinä ja tällöin ne tarvitsevat lisäruokintaa emonmaidonkorvikkeella. Normaalisti pennut kasvattavat painoaan noin 10-15 grammaa vuorokaudessa.

Noin kahden viikon iässä pennun silmät aukeavat, mutta näkökyky alkaa tarkentua vasta kolmen viikon iässä. Tällöin pentu alkaa myös liikkua paljon enemmän, harjoitella kävelemistä ja tutkia paikkoja.

Kolmen-neljän viikon iässä pentu osaa jo virtsata ja ulostaa itse ja voi oppia emosta mallia katsomalla tai jopa ihan itsekseenkin käyttämään hiekkalaatikkoa. Alkuun pennut tarvitsevat hyvin matalareunaisen laatikon, eikä hiekkaa saa olla liikaa, jotta ne pystyvät kävelemään siinä uppoamatta. Jos hiekkalaatikkoa ei ole tarjolla tai se on sijoitettu liian kauas, tekee pentu asiansa johonkin pehmeälle sopivalle alustalle. Jos pentu ehtii oppia tähän, se voi olla hankala saada tekemään asiansa laatikkoon myöhemmin.
Pennut alkavat myös maistella kiinteitä ruokia ja juoda vettä. Samaan aikaan emo vähentää imettämistä huomattavasti. Pennut harjoittelevat myös leikkimistä tavoittelemalla liikkuvia kohteita ja painimalla toistensa kanssa.

Sosiaalistumiskauden aikana, eli noin 2-7 viikon iässä, kissanpennut ovat kaikkein vastaanottavaisempia sosiaalisille ärsykkeille ja oppimaan esimerkiksi lajityypillistä käyttäytymistä. Tämän kauden aikana pennun on hyvä tottua ihmisiin, käsittelyyn ja mahdollisuuksien mukaan muiden lajien edustajiin, esimerkiksi koiriin.
Pennut ottavat oppia emostaan ja omaksuvat mm. sen mieltymykset ravinnon suhteen.
Pennun vastustuskyky on vielä huomattavan paljon heikompi kuin aikuisella kissalla, joten esimerkiksi loishäädöstä huolehtiminen on erittäin tärkeää.

Kissanpennun luovutusikä on 14 viikkoa. Liian aikaisin luovutetuilla tai emonsa menettäneillä pennuilla esiintyy hyvin paljon erilaista häiriökäyttäytymistä. Tämä voi ilmetä mm. hyvin takertuvaisena leimautumisena ihmiseen, aggressiivisuutena tai stereotyyppisenä (samanlaiset, toistuvat tavat ja toiminnot) käyttäytymisenä.

Lähteet:
Päivi Ylikorpi, Kissanhoidon käsikirja 2018